Vallankumouksellisimmat toimintaelokuvat

10602_900x364_LNC_BlogImage_May_HollywoodProd

Toimintafilmien lajityyppi on kokenut useita vallankumouksia: toimintaspektaakkeli on joko noussut uusiin korkeuksiin tai sitten aiempien kliseiden tilalle on saatu uskottavia henkilöhahmoja. On tietysti eräitä elokuvia, joiden voidaan suoraan osoittaa käynnistäneen vallankumouksia ja muuttaneen toimintaelokuvien teko- ja katselutapaa. Tällaisia vallankumouksellisia filmejä tuleekin arvostaa.

Tutkailemme seuraavaksi lajityyppinsä vallankumouksellisimpia toimintaelokuvia.

Likainen Harry

Vuonna 1971 toimintaelokuvat noudattivat tarkkaan määrättyä tyyliä. Sankari oli aina moraalisesti täydellinen ja toimi aina oikein joka tilanteessa. Lisäksi hän oli todennäköisesti vieläpä moitteeton kunnon kansalainen. Kun Likainen Harry tuli teattereihin, toimintaelokuvan sankareita ei enää nähty samalla tavoin.

Likainen Harry, nimiosassaan sittemmin legendaksi noussut Clint Eastwood, kertoi tarinan poliisista, joka ei ollut virheetön sankari eikä juuri pitänyt työpaikastaan tai maailmasta ylipäätään, eikä hän millään muotoa ollut mikään John Wayne -stereotyyppi. Tästä syystä Likainen Harry olikin täydellinen vallankumous, joka pysyi huomattavan etäällä aikakauden toimintasankareihin liittyvistä olettamuksista. Tällainen uusi ote toimintaleffoihin innoitti sittemmin useita muita toimintaelokuvia, esimerkkinä Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli.

Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli

Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli haki innoituksensa likaisen Harryn tyyppisestä toimintasankarista ja esitteli yleisölle sellaisen ajatuksen, että sankari voisi olla tavis. Elokuvan sankari John McClane ei ole yhtä synkkä ja äreä kuin likainen Harry, mutta silti hyvin inhimillinen, helposti haavoittuva ja vaikeissa tilanteissa jopa vitsailuun taipuvainen.

McClane joutuu setvimään arkisen elämänsä huolia sen lisäksi, että hän on epätodennäköinen sankari, joten hänestä on helppo pitää ja häneen on helppo samastua: hän on henkilö, jonka kuka tahansa voi kuvitella tapaavansa jossakin tosielämän tilanteessa. Nykypäivän toimintaelokuvat ovat yleensä etääntyneet tästä perusajatuksesta – omaksi suureksi vahingokseen.

Terminator 2 – Tuomion päivä

Terminator 2 – Tuomion päivä on monien mielestä toimintafilmien ylittämätön mestariteos, ja se onnistui saavuttamaan kaikkea, mistä muut toimintaelokuvat voivat vain unelmoida. Se yhdisti uraauurtavan toimintaspektaakkelin aidosti liikuttavaan tarinaan ilman, että elokuvan kumpikaan piirre olisi suistunut raiteilta tai tuntunut väkinäiseltä.

Harvat toimintaelokuvat onnistuvat tässä, ja Terminator 2 jää harvinaiseksi esimerkiksi sellaisen toteutumisesta. Jopa muut Terminator-filmit epäonnistuvat näin korkeiden sfäärien tavoittamisessa, mikä osoittaakin, kuinka vaikeaa on näin hiuksenhienon tasapainon saavuttaminen.

Jurassic Park

Jurassic Park pysyy maamerkkinä siitä, mitä voi saavuttaa keskittymällä uraauurtaviin erikoistehosteisiin ilman, että erikoistehosteiden kanssa toimiviin hahmoihin kiinnitettäisiin juuri lainkaan huomiota. Elokuvalla ei kenties ole kovinkaan paljon tarjottavaa, mitä kiehtoviin henkilöhahmoihin tulee, mutta se osui kyllä napakymppiin, kun kyse on erikoisefektitaituruudesta.

Nykyään sellaiset erikoistehosteet ovat tavallisia, mutta niitä ei ollut nähty koskaan aiemmin silloin, kun Jurassic Park pääsi ensi-iltaansa vuonna 1993. Sen omat ansiot tekivät siitä täysin vallankumouksellisen elokuvan, vaikkei sen kerronnallinen vaikutus ollutkaan ehkä samassa sarjassa muiden tämän luettelon elokuvien kanssa. Oli miten oli, Jurassic Park oli kyllä vallankumous.